Kohti kertakäyttökulttuuria
Näin jo varttuneempana muistaa aikoja, jolloin lähes mikä tahansa hyödyke kesti arkista käyttöä vuosia jopa vuosikymmeniä. Esineen pitkäikäisyyttä korostettiin sanonnalla: "Köyhän ei kannata ostaa halpaa". Vanhassahan kulttuurissa yleensä edullinen hinta tarkoitti ainakin joissain määrin kehnompaa laatua.
Nykypävänä on toisin. Maksamallakaan ei välttämättä saa kestävää tuotetta. Viimeaikoina kokemusta laitevioista on tullut erityisesti kännyköiden osalta. Tuttu ja turvalliseksi koettu kotimainen kännykkä kestää kolme vuotta. Sen jälkeen sitä ei kannata korjauttaa, koska muutaman hetken päästä laitteessa on taas jotain vialla. Pitipähän tämäkin oppia kantapään kautta!
Edellä kuvattu koskee kaikkia teknisiä laitteita - autoja, keittiökoneita, viihde-elektroniikkaa, tietokoneita, kelloja jne. Jos tarkemmin ajattelee, niinhän tämän kulutustekniikan elinkaaren tuleekin pienetä. Kun markkinat on täytetty - esim. jokaisella suomalaisella on vähintään yksi kännykkä, niin yrityksen pyörittäminen perustuu uusimismyyntiin. Miettikääpäs miten hiljaista olisi euroopan kännykkätehtailla, jos kännykät kestäisivät vaikka 10 vuotta! Koittaakohan vielä aika, jolloin puhelin heitetään roskiin yhden puhelun tai tekstarin jälkeen kuten esim. kertakäyttöhammasharja.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Tämä on totta ja EU-direktiivin mukaan tuotteen ei pidäkään kestää kahta vuotta kauempaa - jos edes sitä. AEG-pesukoneeni, jonka ostin opiskeluaikoina, täytti juuri 20 vuotta. Jatkuvasti käytössä - ei yhtään korjausta. Se ei ollut silloin edes kalliimmasta päästä. Sekin on ärsyttävää, että kalliimpi tuote ei nykyään ole yleensä yhtään kestävämpi kuin keskihintainen. Aivan halvat tuotteet ovat yleensä paskoja, halpatyökalut käytännössä kertakäyttöisiä tai ainoastaan näköistyökaluja, mutta jo edulliset tuotteet kestävät yhtä kauan - tai siis vähän kuin "premium" -taso. Lisäksi on hyvin vähän merkkejä johon voi luottaa. Omistussuhteet, valmistuspaikka, -prosessit arvoista puhumattakaan ovat muuttuneet moneen kertaan ja usein jostakin vanhasta ja luotettavasta merkistä esim. singer on jäljellä enää nimi.
Kirjoitat aiheesta, mutta sehän on vaan vankka todistus
siitä että, jatkuva kasvu on mahdoton niin kuin kaikki
täyspäiset tietävät sen ilman että siihen tarvitaan nämä
Virheet de villfarelser, moista ilosanomaa kertomaan.
Jatkuva kasvu on MAHDOTON, jos apuna ei käytetä "vilunkkia"
ja huijaamista typerysten kanssa kauppaa käyndessä.
Kun kolonialismin aikaan luonnonkansoilta höynättiin heidän
kultansa, maat sekä mannut värillisillä lasinpalasilla, niin nyt
saavat samaa konstia maistaa ne typerykset jotka juoksevat
nykyisen kimaltelevan ja värikkään tavaran perässä.
Ei sille mahda jumalatkaan mitään.
Me emme vaan pelaa samaa peliä.
Tervetuloa Absurdistaniin!
Kierrätys ei ole tuote-elinkaaren ja -kehityksen tasolla. Uusi tekniikka ja tuotteiden kiertonopeus olisi muuten osittain ok.
Juu, ennen nimenomaan pyrittiin sellaiseen laatuun että se kesti isältä pojalle. Nykyään tehdään tahallaan puolisutta, ettei tuote vaan kestäisi kauempaa kuin viisi vuotta. Veikeää. Tässä välissä on tapahtunut jotain.
Olen joutunut ostamaan viiden vuoden sisällä neljä pölynimuria. Se viides taaksepäin kesti kaksitoista vuotta. Sitä edellinen vielä kauemmin. Toistan: Jotakin on tapahtunut tässä välissä.
Kännykän suhteen ei kuitenkaan ole valittamista. Se on nimittäin viisi vuotta vanha ja toimii. Ellei sitten oteta huomioon sitä että se nykyään valitsee sekä puhelujen että viestien soittoäänen omin päin ihan miten huvittaa. Mutta siihen on jo tottunut, pitää vain aina olla varuillaan. Hei, oliko tuo mun puhelin vai jonkun muun?

Kommentoi 5 kommenttia